perjantai 25. heinäkuuta 2008

The Age of Charlemagne

David Nicolle, The Age of Charlemagne. Osprey Publishing, Oxford, UK, 2004.

David Nicolle perehtyy 40 sivun verran Kaarle Suuren ajan karolingiarmeijoihin. Ratsuväen rooli vahvistuu, mistä seuraa yhteiskunnallisia muutoksia (feudalismi). Varusteet ovat kalliita, ja vain eliitillä on varaa haarniskaan ja parempiin hevosiin. Yhtä kaikki, Kaarle Suuri uskoo hallitsevansa maita Biskaijanlahdelta Unkariin. Sitten karolingien keskusvalta alkaa murentua sisäisiin kahinoihin - maat oli jaettu Kaarle Suuren poikien kesken. Markit, rajaläänit, rapistuvat. Samaan aikaan viikingit alkavat ryöstellä friisiläiskaupunkeja. Veroja maksava talonpoika tai maaorja ei ollut vapaan germaanin veroinen taistelija, eikä paikallinen puolustus ollut kehuttava. Lisäksi saraseenit alkavat kiusata Välimeren rannoilla ja magyaarit idässä. Piti kehittää paikallista puolustusta, mutta se sitten johti paikallisen vallankäytön vahvistumiseen, mikä söi kuninkaiden valtaa ja puolestaan johti jatkuviin pieniin sotiin.

Kirja on tiivis, eikä sen pohjalta saa ajankuvaa kuin ehkä varusteista. Kirjassa on kuvia, valokuvia, karttoja ja Angus McBriden maalauksia.

2/5

perjantai 18. heinäkuuta 2008

Musta joutsen

Nassim Nicholas Taleb, Musta joutsen: erittäin epätodennäköisen vaikutus. Englanninkielisestä alkuteoksesta The Black Swan, The Impact of the Highly Improbable (2007) suomentanut Kimmo Pietiläinen. Terra Cognita, Helsinki, 2007.

Nassim Taleb on libanonilaissyntyinen ajattelija , joka aloitti uransa sijoittajana -- hän väitteli johdannaiskaupoista. Musta joutsen on kritiikkia Gaussin normaalijakauman hallitsemalle taloustieteelle, jonka mallit eivät pysty käsittelemään epätodennäköisiä tapahtumia tehokkaasti. Vanhoja malleja kuitenkin pyöritellään, koska ei ole oikein muutakaan.

Taleb jakaa ilmiöt kahteen ryhmään. Ensimmäinen ryhmä koostuu ennustettavista, normaalijakaumaa noudattavista ilmiöistä tai suureista (ihmisten pituus, paino, jne.) Näillä asioilla on luonnostaan jonkinlainen skaala, jota kautta pitkä ja lyhyt tai laiha ja lihava saavat merkityksensä. Yli kolmen metrin pituisia ihmisiä on lupa pitää todellisina ihmeinä, eikä armeijan varusvaraston tarvinne varustautua tähän mahdollisuuteen. Sitten on asioita tai suureita, jotka ovat mittakaavattomia, eli niille ei ole varsinaisesti ylärajaa. Markkinoiden heilahtelut, yllättäen best-sellereiksi muuttuvien kirjojen myynti, Googlen markkinaosuuden kasvu tai uskontojen leviäminen eivät palaudu hyvin normaalijakauman hallitsemiin malleihin. Tällaisten tapahtumien poikkeamat odotusarvosta ovat niin suuria, ettei niitä pitäisi tapahtua universumin iän puitteissa.

Näitä jälkimmäisiä tapahtumia Taleb kutsuu mustiksi joutseniksi. Ne ovat tuntemattomia, mittakaavattomia ja epätodennäköisiä tapahtumia. Hänen mukaansa historia, teknologinen kehitys ja markkinoiden liikkeet ovat suurelta osin tylsää ja tunnettua peruskauraa, jossa heilahtelut ovat pieniä. Kehitystä varsinaisesti hallitsevat em. mustat joutsenet, jotka tulevat ennalta arvaamattomasta suunnasta, niiden kehitystä ei pystytä ennustamaan ja ne ovat harvinaisia. Esim. SP500-indeksin kehitystä hallitsevat poikkeukselliset heilahdukset, mutta valtaosin kehitys on maltillista. Jos kymmenen suurinta päivän aikana tapahtuvaa heilahdusta suodatetaan kuvaajasta pois, saadaan merkittävästi laimeampi historia; huiput jäävät alle puoleen todellisesta. Päivän aikana yli kymmenen sigman muutoksia on nähty, mutta niiden todennäköisyys Gaussin jakaumissa on hyvin, hyvin, hyvin pieni.

Taleb on tukkanuottasilla vallitsevan taloustieteen kanssa. Hän haluaisi lakkauttaa talouden Nobel-palkinnon jakamisen, koska se tukee ja ylläpitää vääriä malleja ja periaatteita sekä ennen kaikkea näiden mallien varaan rakennettuja palkintojärjestelmiä. Vuoden 1998 LTCM-kriisi lähti käyntiin kahden Nobel-palkitun tutkijan perustaman firman riskien otosta. Nykyinen finanssikriisi lähti liikkeelle luottojohdannaisista, joiden merkittävä arvonlasku piti olla käytännössä mahdotonta.

Taleb tituleeraa itseään nykyisin filosofiksi. Hän puhuu paljon Popperista ja Platonista, mutta vaatii filosofian kiinnittämistä ongelmiin, jotka ovat todellisesta elämästä. Hänen tyylinsä ei ole suostuttelevaa, akateemista jalkatyöskentelyä, vaan enemmän ohjelmallista höyryämistä. Kirja on sekoitus omaelämäkertaa, tiedettä, historiaa ja filosofiaa, ja se koukuttaa mukaansa heti ensimmäiseltä sivulta. Pietiläisen käännös jättää toivomisen varaa. Anglismeja ei ole vaivauduttu kirjoittamaan auki, ja joissain tapauksissa virkkeen merkitys sumentuu epäselviin sivulauseisiin tai kongruenssivirheisiin. Terra Cognita on kuitenkin saanut kirjan markkinoille hyvään aikaan, kun mustan joutsenen mahdollisuus ei ole enää ihan pieni.

Bloomberg, Taleb Outsells Greenspan as Black Swan Gives Worst Turbulence, 27.03.2008
CNN, Fear of a Black Swan, 03.03.2008

sunnuntai 13. heinäkuuta 2008

The Rough Guide to Climate Change

Robert Henson, The Rough Guide to Climate Change. Rough Guides, New York, NY, USA, 2006.

Ilmastonmuutos on noussut parin viime vuoden aikana näyttävästi tapetille. Tämä lienee toinen kerta, kun tiedeyhteisö on painanut hälytyssummeria -- edellinen hälytys koski otsonikatoa. Tieteen piirissä on aina erimielisyyttä, koska tiede on pohjimmiltaan keskustelun perinne. Ilmaston kohdalla "skeptikot" muodostavat häviävän pienen vähemmistön. Media kuitenkin toistaa vastapuolten näkemyksiä ikään kuin tasaveroisina, koska kärjistäminen tuo lukijoita eikä medialla ole ehkä kykyä arvioida tieteellisiä teorioita. Ilmastokeskustelussa perätään poikkeuksellinen suurta varmuutta, kun monen muun riskin kohdalla ryhdytään toimiin vähemmästäkin.

Robert Henson kokoaa ilmastokysymyksen lyhyesti kolmeensataan sivuun. Ensimmäisessä luvussa hän esittelee ensin perusasiat, ilmakehän toiminnan ja kasvihuoneilmiön. Toinen luku kuvailee lämpenemisen seuraukset: kuivuuden, tulvat, napajäätiköiden sulamisen, valtamerten lämpenemisen, äärimmäiset sääilmiöt ja vaikutukset ekosysteemiin sekä maanviljelyyn. Kolmannessa luvussa Hanson käy läpi ilmastomuutoksen "tieteen", eli mittausmenetelmät, mallinnukset, historiadatan ja johtopäätökset. Neljäs luku käsittelee ilmastokeskustelua ja toimenpiteitä. Lopussa on kokoelma lähteitä lisätietoja haluaville.

Niille, jotka ovat seuranneet ilmastokeskustelua, kirja tarjoaa vähän mitään uutta. Kirja kuitenkin kokoaa tulokset ja teoriat yksiin kansiin. Skeptikoiden aurinkopilkut ja maapallon pyörimisakselin kulman muutokset saavat skeptikoilta palstatilaa, samoin Lomborgin tilastollinen skeptisismi. Jos maallikot kahvipöydissä ja keskustelupalstoilla kinatessaan olisivat lukeneet edes tämän kirjan muutaman skeptisen YouTube-dokkarin ohella, käsitteet olisivat paremmin kohdallaan eivätkä ihmiset puhuisi toistensa ohi.

Tulevaisuuden kuva on tyly. Media toistaa viestejä omista lähtökohdistaan, jotka ovat sidottuja talouden kasvuun ja median perinteeseen. Länsimainen kulttuuri ei pysty käsittelemään tarinoita, joissa vastoinkäymisiä ei voitetakaan, vaan sukupolvi toisensa jälkeen vajotaan syvemmälle. Näitä tarinoita ei moni halua kuulla, uskoa, eikä kertoa. Niistä on vaikea keskustella, ja niinpä tyydytään näpräämään asioita, joita osataan näprätä. Peak oil ja ilmastomuutos astuvat tavallisen kansalaisen elämään viimeistään seuraavan 10-15 vuoden aikana.