tiistai 15. syyskuuta 2009

Bagdadin ihme

Johannes Salminen, Bagdadin ihme. Ruotsinkielisestä alkuteoksesta Undret i Bagdad (1997) suomentanut Rauno Ekholm. WSOY, Juva, 1997.

Johannes Salminen on Helsingissä asuva ahvenanmaalainen esseistikko, kulttuurikriitikko ja kustannusjohtaja. Hän on sanomalehdissä julkaistuissa kirjoituksissaan liikkunut Välimerellä, Mustallamerellä, Venäjällä ja Bysantissa antiikin ja uuden ajan välillä, ja Bagdadin ihme on kokoelma näitä kirjoituksia. Kirjoitukset eivät käsittele helppoja aiheita, vaan rasismia, seksuaalisuutta, orjuutta, islamia ja juutalaisia. Ajallinen etäisyys tekee aiheista tietenkin paitsi mielenkiintoisia, myös kenties vähemmän latautuneita. Toisaalta esseet tuovat esiin sen tuhansien vuosien kulttuurivaihdon, joka ei ole suinkaan pysähtynyt. Pakolaisvirta Pohjois-Afrikasta Eurooppaan on ajava eurooppalaiset jossain vaiheessa miettimään omaa identiteettiään -- eikä välttämättä sivistyksen ja harkinnan hengessä.

Roomalaiset olivat ennakkoluuloisia, mutta eivät jakaneet kansalaisiaan eri kasteihin ihonvärin perusteella, mikä antaa toivoa kulttuurista, joka katsoo värien ohi. Toisaalta sekä Antiikin Kreikan että Antiikin Rooman talous nojasi orjatyövoimalle, ja, vaikka orjien kohtelu on paikoin ja ajoittain ollut inhimillistä, suuri osa epävapauteen vaipuneista on suurtilojen polttomerkittyjä ihmiskoneita. Ihmisryöstöt, sodat, poliittinen epäsuosio ja köyhyyden pakottama vapaaehtoinen alistuminen täydensivät orjien rivistöjä koko Välimeren alueella, eivätkä aikansa oppineet pitäneet orjuutta epäkohtana. Ne, jotka liittävät antiikkiin kaiken ajateltavissa olevan ylevyyden, ovat pitäneet orjuuden tuottamaa kärsimystä käypänä hintana Sofokleesta ja Feidiaasta, kulttuurisen erikoistumisen hedelmistä.

Toinen, keskeisempi juopa on aina ja kaikissa kulttuureissa kulkenut sukupuolten välillä. Jos Antiikki ei tässäkään mielessä näyttäydy tasaveroisuuden tyyssijana, varhaiskristittyjen ja itämaisten askeettien käyntiin polkaisema asennemuutos ei ainakaan parantanut tilannetta. Kun Afrodite syöstiin mereen ja ihailun ja palvonnan kohteeksi nostettiin Neitsyt Maria, muuttuu seksi synniksi ja tieksi kadotukseen. Paradoksaalisesti Maria on äitiyden ja hedelmällisyyden symboli. Yhtä kaikki, naisten seksuaalisuuden valvonta päätyy suvun tai klaanin päämiesten käsistä askeesia ja selibaattia ihailevien kirkon setien käsiin. Niin se käy.

Islamilainen maailma, joka näyttäytyy Lännessä nykyään vain äänekkäinä väkijoukkoina, oli avoin ja sivistynyt siihen aikaan, kun Euroopassa huudeltiin "Deus le volt!" Keskiajalla abbasidien Bagdad ja normannien Palermo olivat monikulttuurisia ja suvaitsevia keskuksia. Islamin leviämistä Välimerellä ei haitannut kristittyjen harjoittama yksinuottinen puhdasoppisuus. Ottomaanien kuljettaessa palloa imperiumi sitten kompastuu ja pysähtyy.

Salminen kirjoittaa hyvin - toki olisi paikallaan lukea teos alkukielellään - ja tekstistä paistaa lukeneisuus; varma kirjaresepti historiaan ja filosofiaan taipuvaiselle maallikkolukijalle.

The Screenwriter's Bible

David Trottier, The Screenwriter's Bible - A Complete Guide to Writing, Formatting, and Selling Your Script, 4th edition. Silman-James Press, Beverly Hills, CA, USA, 2005.

Yhdysvaltalainen David Trottier on käsikirjoittanut elokuvia, opastanut muita kirjoittajia ja toiminut markkinointijohtajana. The Screenwriter's Bible ammentaa tästä taustasta; sen slogan on "kuusi kirjaa yhdessä" ja kirja käsittää käsikirjoittamisen perusteet, käsikirjoittamisen harjoituskirjan, käsikirjoittamisen muotoiluoppaan, käsikirjoittamisen kirjoittamisoppaan, myynti- ja markkinointioppaan ja lähdeluettelon. Missä määrin nämä ansaitsevat tulla mainituksi kirjoina on makuasia.

Ensimmäisessä "kirjassa" Trottier esittelee siis tarinan anatomian: 1) katalyytti sotkee alussa vallitsevan tasapainon ja lähettää tarinan uuteen suuntaan, sitten 2) käänne (Big Event) potkaisee päähenkilön liikkeelle, 3) nipistys (pinch) kohottaa tarinan panoksia, jotka johtavat 4) kriisiin ja ratkaisevaan 5) loppukoettelemukseen. Tarinan langat solmitaan lopuksi 6) oivalluksen (realisation) kautta. Kaavansa tueksi Trottier ravaa läpi kymmeniä elokuvia palauttaen niiden rakenteen kuuteen mainittuun osaan. Tarinassa on usein kaksi tasoa: ulkoinen/toiminnallinen, joka perustuu henkilöhahmojen päämääriin (goal), ja sisäinen/henkinen, jossa käsitellään henkilöiden tiedostamattomia tarpeita (need). Toisaalta esimerkiksi vanhoissa James Bondeissa on pelkkää päämäärää, eikä tapahtumien alla väreile mitään psykologiaa. Trottier esittelee lyhyesti käsitteet taustatarina, sivuhenkilö, genre, teema jne. Hän myös mainitsee joitain elokuva- ja televisiokäsikirjoituksen eroja.

Toinen osa on jonkinlainen harjoituskirja. Siinä edetään vaiheittain kohti käsikirjoituksen ensimmäistä versiota aina muusan kutsumisesta tekstin korjaamiseen. Kukin vaihe tiivistetään ranskalaisiksi viivoiksi, ja työn tueksi Trottier tarjoaa lomakepohjia.

Kolmas osa käy läpi, miltä valmiin käsikirjoituksen tulee näyttää kirjasinta, marginaaleja ja rivinvaihtoja myöten. Osan lopussa on sanasto (varatut sanat) ja hakemisto.

Neljäs osa tarkastelee näytekäsikirjoitusta (spec script), jolla aloittava kynäilijä toivoo pääsevänsä ammattimaisen kirjoittamisen syrjään kiinni. Kirja esittelee raakavedoksen muutamasta kohtauksesta, joissa kaikissa on oma puutteensa ja jotka Trottierin käsissä tiivistyvät toimivammiksi. Koska elokuva ei voi välittää henkilöhahmojen mielenliikkeitä, kaikki kerronta täytyy olla ulkoista, kameralla kuvattavaa. Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö teksti voisi sisältää nyansseja, päinvastoin.

Kirjan viides osa on yhdysvaltain länsirannikon agentti- ja studioskenen mekanismien luonnostelua. Hyvä käsikirjoitus ei nouse pintaan tietenkään omin voimin, vaan jonkun täytyy lukea se, kirjoittajan täytyy pommittaa agenttiaan juuri sopivin väliajoin ja olla juuri sopivan lipevä. Yhteydenpitoon Trottier suosittelee myyjien käyttämiä puheluskriptejä, joissa vastaajan jokaiseen reaktioon on valmis vastaus. Kirja tarjoaa myös opastusta kirjeiden yms. tiivistelmien pitämiseen. Jos haluaa kirjoittaa elokuvia työkseen, näin ilmeisesti täytyy tehdä päästäkseen pinnalle.

Kirjan kuudes osa koostuu yhteystiedoista.

Letter-kokoon taitettu kirja on ärsyttävän kookas, mutta ajatus on ilmeisesti ollut näyttää käsikirjoitusmuotoilua oikeassa koossa. Kirjan sivuille jää runsaasti tyhjää tilaa, ja teksti on kauniisti sanottuna väljää. Parhaimmillaan Trottier on esimerkkien kanssa: kuinka vedos kääntyy oppaan käsissä tiiviimmäksi ja mihin muutokset perustuvat. Ehkä alkava elokuvakäsikirjoittaja hyötyy myös Trottierin ohjeista käsikirjoituksen myymiseksi Yhdysvaltain länsirannikon hieman erilaisessa maailmassa. Kirjan nimeäminen raamatuksi on varmasti harkittu päätös, mutta suomalaisesta näkökulmasta nimi herättää katteettomia odotuksia. Tosin, kyllä kirjan avulla varmasti käsikirjoituksen saa aikaiseksi.

tiistai 8. syyskuuta 2009

Sormuksen ritarit

J. R. R. Tolkien, Taru sormusten herrasta - Sormuksen ritarit. Englanninkielisestä alkuteoksesta Lord of the Rings - Fellowship of the Ring (1954) kääntäneet Kersti Juva, Eila Pennanen ja Panu Pekkanen. WSOY, 1973.

Englantilainen filologi J. R. R. Tolkien loi keksimiensä kielten ympärille maailman, sille historian ja joukon myyttejä. Taru sormusten herrasta on Keskimaan kolmannelle ajalle sijoittuva eeppinen kertomus hyvän ja pahan välisestä taistelusta, josta Sormuksen ritarit käsittää ensimmäisen osan. Kokonaisuutena kolmiosainen taru on vain jäävuoren huippu kaikesta siitä, mitä Tolkien maailmaansa työsti. Muistiinpanoista hänen poikansa Christopher Tolkien on toimittanut teokset Silmarillion, Keskeneräisten tarujen kirja ja kaksitoistaosaisen The History of Middle-Earth.

Kirjan MacGuffin on näkymättömäksi tekevä sormus, jonka Bilbo Reppuli löysi koheltaessaan aiemmassa kirjassa Hobitti. Platonin Valtiossa mainitaan Gygeen sormus, joka tekee kantajansa näkymättömäksi. Harva pystyy väistämään houkutuksen käyttää näkymättömyyttä omien, mahdollisesti alhaisten tarkoitusperien toteuttamiseksi, mutta Platon teroittaa, että kantajan tulisi käyttäytyä moraalisesti, vaikka hän pystyisikin välttämään tekojensa seuraukset. Wagnerin oopperassa Nibelungenin sormus on germaanien mytologiasta poimittu esine, jonka avulla maailmaa voi hallita. Tolkienin tarinassa mahtisormus on näitä molempia. Siihen on ladattu Sauronin voimaa ja pahuutta, jota sormuksen kantajat eivät voi vastustaa. Sormus on voimaa, joka maailmaan tuotuna esineenä ei ole täysin tekijänsä hallinnassa. Syntyy houkutus verrata mahtisormusta kirjan kirjoittamisen aikaan ajankohtaiseen ydinvoimaan: maailmaan tuodaan tietoa eli valtaa luonnontieteellisessä mielessä, jota voi käyttää hyvään tai pahaan keksijästä riippumatta, mutta koska ydinvoima on ylivertaista suhteessa muihin voimiin, sen tarjoama neuvotteluasema houkuttelee ihmisen hyveen tieltä. Toisin kuin tietoa, sormusta ei voi jakaa, ja siten voimien välille ei synny pelon tasapainoa (eivätkä Keskimaan hyvä ja paha ole "vain" arvostelmia).

Hieman saagojen tapaan kerronta viipyy syömisessä ja pitkissä illanistujaisissa. Lauluilla ja tarinoilla on keskeinen osa ihmisten ajanvietossa, ja paikannimissä vilahtelevat aikaisempien aikojen valtakunnat ja historia. Kirja alkaa iloisissa tunnelmissa, mutta varjot lankeavat pian päähenkilöiden ylle. Elokuvassa hobitit olivat suurelta osin koheltajia, mutta kirjassa he ovat Konnun ylhäisten sukujen vesoja (Konnussakin on kartanoita tai "taloja" ja niillä alustalaisia).

Tämä lienee viides lukukerta viimeisen 25 vuoden aikana. Kirja kestää lukemista hyvin, joskin tällä kertaa ylevyyttä tavoittelevat vuorosanat hieman särähtivät. Silti Tolkien loihtii lumoavan maailman, ja kirja imaisee mukaansa.

lauantai 5. syyskuuta 2009

Manuscript Makeover

Elizabeth Lyon, Manuscript Makeover: Revision Techniques No Fiction Writer Can Afford to Ignore. Perigree, New York, NY, USA, 2008.

Elizabeth Lyon on yhdysvaltalainen kustannustoimittaja, joka on kirjoittanut kirjoittamisohjeita ja -oppaita. Manuscript Makeover on neuvokokoelma käsikirjoituksen korjaamiseen ja viilaamiseen. Toisin kuin useissa aiemmin lukemissani kirjoitusoppaissa, tämän esimerkit ovat kirjallisuudesta, ja elokuviin viitataan tuskin kertaakaan.

Kirjan alaotsikon lupaama korvaamattomuus herättää odotuksia--ja nimenomaan huonosta kirjasta. Kirja kuitenkin yllättää. Ohjeet kohdistuvat nimenomaan jo kirjoitettuun käsikirjoitukseen ja sen ongelmien tai aukkojen tunnistamiseen. Lyon käsittelee lauserakenteita, vertauskuvia, tekstikappaleiden sisältämän toiminnan, toimintaan reagoimisen/tunteiden ja ajattelun rytmiä, sanastoa, kerronnan ja kuvaksen suhdetta, aikakäsitystä, kertojan näkökulmaa ja niin edelleen. Lisäksi kirja käsittelee erilaisia rakenteita, juonta, konfliktia, henkilöhahmoja ja muita perusasioita. Jokaisen luvun päätteeksi Lyon kokoaa ranskalaisin viivoin havainnot, ongelmakohdat ja mahdolliset ratkaisut.

Suurta viisautta kirja ei sisällä, mutta käsikirjoituksen seulomiseen se voi tarjota muutaman hyvän vihjeen.