tiistai 30. maaliskuuta 2010

Metro 2033

Dmitry Glukhovsky, Metro 2033. Venäjänkielisestä alkuteoksesta "Метро 2033" (2007) englanniksi kääntänyt Natasha Randall (2009). Gollancz, London, UK, 2009.

Dimitri Glukovski on venäläinen toimittaja, ja Metro 2033 on hänen esikoisteoksensa. Glukovski kirjoitti kirjaansa verkossa interaktiivisena kokeiluna vuodesta 2002, ja lopulta vuonna 2005 kirja julkaistiin perinteisessä muodossa. Metro 2033 on osoittautunut suosituksi: se on saanut palkintoja, ja siitä on tehty samanniminen tietokonepeli.

Tarina on dystopiaa. Maailma on tuhoutunut ydinsodassa, ja pommitetut kaupungit säteilevät hengenvaarallisesti. Kaupunkien ulkopuolella avautuvat kuivat, hedelmättömät autiomaat.  Henkiinjääneet asuttavat Moskovan sokkeloisen metrotunneliston asemia eristyksissä mahdollisesti muiden kaupunkien eloonjääneistä. Vuosien mittaan uskomukset historiasta, teknologiasta ja ihmisestä värittyvät yhä enemmän myytein ja perättömin huhuin. Kun 20 vuotta on kulunut sodasta, kokonainen sukupolvi on ehtinyt aikuisikään nähden pelkästään tunneleita, kiskoja ja kuollutta tekniikkaa. Maan pinnalla uudet, mutatoituneet eliömuodot ovat vallanneet kadut ja rakennukset, ja nyt ne tunkeutuvat alas metroon.

Nuori Artyom saa tehtäväkseen varoittaa kotiasemansa ongelmista muuta metroverkostoa. Hän matkaa halki tunnelien ja asemien kohti Polista, kaiken jäljellä olevan tiedon ja rikkauden keskusta. Metroasemat ovat blokkiutuneet keskenään heikosti keskusteleviin poliittisiin ja uskonnollisiin järjestelmiin, ja Glukovski kuljettaa Artyomin kohtaamisissa nykyvenäjän kritiikkiä.

Kirja tuntuu epätasaiselta. Osaksi syy on ehkä käännöksen, joka kulkee lonksuen, osaksi ehkä polveilevan kirjoitusprojektin. Hieman kankean käännöksen takaa kuitenkin paljastuu omaperäinen ja kiehtova sci-fi -tarina.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

O niin kuin oikeus

Kun entisen aviomiehen (so., ensimmäisen entisen aviomiehen) pienvaraston sisältö päätyy huutokaupattavaksi maksamattomien laskujen vuoksi,...