sunnuntai 18. joulukuuta 2011

Torakat

Jo Nesbø, Torakat. Norjankielisestä alkuteoksesta Kakerlakkene (1998) suomentanut Outi Menna. Johnny Kniga Kustannus, Juva, 2009.

Norjalaisen dekkarikirjailijan Torakat ilmestyi jo vuonna 1998, mutta se suomennettiin vasta pari vuotta sitten. Kirjan tapahtumat sijoittuvat Lepakkomiehen ja Punarinnan väliin. Norjan suurlähettiläs löytyy murhattuna bangkokilaisesta bordellista. Valtiojohdolla on kiire lähettää norjalainen rikostutkija selvittämään tapaus ennen kuin lehdet saavat vihiä tapahtuneesta.  Ja niin Thaimaaseen lähtee kansainvälistä kokemusta hankkinut Harry Hole.

Thaimaa on saasteinen, korruptoitunut ja kuuma, mutta ihmiset --erityisesti Holen kollegat-- ovat työlleen omistautuneita, ammattitaitoisia ja huumorintajuisia. Torakat on hyvä dekkari, mutta kerronta ja käänteet eivät ole aivan Nesbøn viimeisimpien kirjojen tasoa.


perjantai 16. joulukuuta 2011

Panssarisydän

Jo Nesbø, Panssarisydän. Norjankielisestä alkuteoksesta Panserhjertre (2009) suomentanut Outi Menna. Johnny Kniga Kustannus, Juva 2010.

Norjalaisen dekkarikirjailijan viimeisin Harry Hole -tarina alkaa Hong Kongista, minne Hole on paennut menetyksiään, itseään ja virkaansa. Hänet haetaan takaisin Osloon selvittämään kahden naisen kuolemaa, eikä sarjamurhaajasta ole johtolankoja nimeksikään. Taustalla käydään myös poliisilaitoksen sisäistä taistelua arvovallasta ja rahoituksesta.

Holen työtavat tuottavat tulosta, mutta ne alkavat myös vaatia veronsa, ja kirjan sävy on aikaisempia tarinoita tummempi. Nesbøn tarina etenee taidokkaan sävellyksen tavoin ollen edelleen yllättävä.

maanantai 12. joulukuuta 2011

What Every Body Is Saying

Joe Navarro, What Every Body Is Saying: An Ex-FBI Agent's Guide to Speed-Reading People. Harper-Collins Publishers, New York, NY, USA, 2008.

Kuten alaotsikkokin sanoo, Joe Navarro on entinen FBI-tiedustelupalvelun agentti. Hän muutti vanhempiensa kanssa Kuubasta Yhdysvaltoihin ollessaan kahdeksanvuotias. Kun hän ei osannut englantia, hän joutui arvioimaan muiden reaktiot pelkästään kehonkielen perusteella. Myöhemmin 23-vuotiaana poliisina hän liittyi FBI:n palvelukseen. Pitkän uran aikana hän ehti toimia esimiehenä mm. vastavakoiluyksikössä. Yksi keskeinen aihe hänen urassaan on ollut kehonkielen, ei-verbaalisten signaalien tunnistaminen ja tulkitseminen.

Ihmisaivoissa on ns. limbinen järjestelmä, so. joukko alueita, jotka yhdessä operoivat mm. autonomista hermostoa, tunteita, motivaatiota. Autonominen hermosto säätelee tiedostamattomia toimintoja kuten sydämen ja rauhasten toimintaa, ruoansulatusta, verenpainetta ja hikoilua. Tämä sama järjestelmä tuottaa myös kehon signaaleja, jotka eivät ole tiedostettuja.

Navarro esittelee kehon eri osien mahdolliset esim. mukavuutta, auktoriteettia, hermostuneisuutta, epävarmuutta tai stressiä ilmaisevat signaalit. Yksittäisinä ne eivät yleensä merkitse mitään, mutta samanaikaisina rypäinä ne voivat antaa vihjeen siitä, mitä henkilö todella ajattelee tilanteesta, keskustelusta tai muista läsnäolijoista.

Navarro aloittaa tärkeimmästä osasta, jaloista. Jalkaterien suunta kertoo mahdollisista lähtöaikeista, polvelle ristitty sääri muurin rakentamisesta, heiluttamisen aloittaminen tai äkkinäinen lopettaminen mielialan muutoksista. Vartalolla on omat elkeensä, samoin käsivarsilla, käsillä ja sormilla. Kaikkein epäluotettavin signaalin lähde on kasvot, koska ihmiset ovat oppineet valehtelemaan pienen ikänsä. Toki kasvolihasten mikroliikkeet, pupillien toiminta tai silmäluomien räpyttely voi paljastaa ihmisen todellisen sentimentin tai tunnetilan.

Alaotsikon lupaus ihmisten pikalukutaidosta on liioiteltu. Toki kirja tarjoaa eväät tehdä havaintoja, mutta harjaantumaton signaaleista ei voi tehdä kummoisiakaan johtopäätöksiä. Itse asiassa esim. poliisien tekemät väärät johtopäätökset ovat johtaneet syyttömien tuomioihin, välien rikkoutumisiin, avioeroihin ja kaikenlaiseen harmiin. Navarro pitää itseään ja kaltaisiaan ammattilaisia vain piirun verran arvaajia parempina tunnistamaan valehtelijoita.

Navarro juttelee mukavia, laskettelee kerronnan sekaan tapauskertomuksia uransa varrelta ja pitää tekstinsä helppotajuisena.  Kirja ei uppoudu syvälle teorioihin, mutta keskeisissä osissa on lähdeviitteet ja lopussa lähdeluettelo.

tiistai 6. joulukuuta 2011

The Moon Is a Harsh Mistress

Robert A. Heinlein, The Moon Is a Harsh Mistress. Hodder & Stoughton, London, UK, 2005.

Yhdysvaltalaisen Robert A. Heinleinin yksi nimekkäimmistä scifi-romaaneista on vuonna 1966 julkaistu The Moon Is a Harsh Mistress. Kirja sai Hugo-palkinnon vuonna 1967.

Elämä kuussa on nopeaa ja lyhyttä. Sukupuolijakauma on korostetun miesvaltainen, mistä seuraa perinteistä poikkeavia ryhmä- tai linja-avioliittoja. Tarinan kertoja Manuel Garcia O'Kelly-Davis on kuussa sijaitsevassa siirtokunnassa työskentelevä tietokoneasentaja, joka ystävystyy tietoiseksi tulleen tietokonejärjestelmän kanssa. Kuussa kaikki ei kohdallaan: siirtokuntaa hallinnoiva ylikansallinen taho riistää viljelijöitä. Kun kapina alkaa kyteä, Manuel ja Mike (tietokone) sotkeutuvat mukaan. 

The Moon Is a Harsh Mistress on erinomainen scifi-romaani. Toiminnan ja teknologian ohella Heinlein käsittelee yhteiskuntaa ja maalailee libertarismin ihanteita: ohutta hallintokoneistoa, laajaa yksilön vapautta ja itseavun (self-help) perinnettä.