keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

Viimeinen vieras

Lee Child, Viimeinen vieras. Englanninkielisestä alkuteoksesta The Visitor (2000) suomentanut Pasi Punnonen. Karisto, Hämeenlinna, 2012.

Viimeinen vieras on Lee Childin neljäs Jack Reacher -romaani. Yhdysvalloissa kirja julkaistiin nimellä Running Blind.

Reacher oikaisee suoraviivaiseen tapaansa suojelurahavääryyden FBI-agenttien silmien edessä ja joutuu kuulusteluihin sekä osallistumisesta järjestäytyneeseen rikollisuuteen että kahden, aikaisemmin armeijassa palvelleen naisen murhasta. Reacher täsmää FBI:n rakentamaan profiiliin murhaajasta, mutta vapautuu epäilyksistä, kun löytyy kolmas ruumis. FBI haluaa hänet konsultiksi keskelle paikallaan polkevaa tutkimusta. Edes kuolinsyystä ei olla varmoja! Lisäksi Reacher on juuri perinyt talon ja auton. Hiljaisina hetkinään hän tuskailee omistamista ja paikalleen jäämistä.

Childin kerronta kulkee edelleen moitteetta. Hetkittäin dialogi on jopa hauskaa. Reacherin ajatuksenjuoksu ja aavistukset tekevät loppua kohden pitkiä loikkia, joista lukija ei välttämättä nauti tarinan alkupuolen tapaan.

sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Tilinteko

Lee Child, Tilinteko. Englanninkielisestä alkuteoksesta Bad Luck and Trouble (2007) suomentanut Jukka Jääskeläinen. Karisto, Hämeenlinna, 2012.

Tilinteko on yhdestoista Jack Reacher -romaani, joita Lee Child on kirjoittanut vuosittain alkaen vuodesta 1997.

Jack Reacher tapasi kantaa mukanaan vain hammasharjaa, mutta Patriot Act -asetuksen jälkeen myös pankkikorttia ja passia. Reacher on vaeltanut Yhdysvaltoja ristiin rastiin kymmenen vuotta. Rahat ovat käymässä vähiin, kun tilille ilmestyy ylimääräinen rahasumma, joka vastaa sotilaspoliisien avunpyyntöradiokoodia. Reacher lähtee Los Angelesiin, mihin kokoontuu muutamia hänen entisiä alaisiaan. Yksi aseveli löytyy autiomaasta kuolleena, kolme muuta on kateissa. Tutkimukset perinteisin menetelmin törmäävät seinään, joten Reacher kumppaneineen joutuu turvautumaan koviin otteisiin. Aitaa kaatuu ja miestä kylmenee.

Tavatessaan entisiä kollegojaan Reacher joutuu puntaroimaan siviiliin siirtymisen vaikeuksia. Kun motelleja ja ravintoloita maksellaan, hän joutuu perustelemaan elämäntapaansa, jossa vaihtovaatteidenkin omistaminen johtaisi ennen pitkään omistusasuntoon ja veneeseen.

sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

Pottsville 1280

Jim Thompson, Pottsville 1280. Englanninkielisestä alkuteoksesta Population 1280 (1964) suomentanut Mika Tiirinen. Like, Keuruu, 2003.

Jim Thompson (1906-1977) oli yhdysvaltalainen kirjailija ja käsikirjoittaja. Hän kirjoitti kolmisenkymmentä romaania, joita julkaisivat kioskikirjallisuuteen (engl. pulp fiction) erikoistuneet kustantamot. Muutamasta romaanista on tehty elokuvasovituksia (Esim. The Getaway, The Killer Inside Me, The Grifters, A Hell of a Woman, The Kill-off ja After Dark my Sweet).

Pottsville 1280 kertoo viime vuosisadan alun pienen Pottsvillen piirikunnan sheriffista Nick Coreystä ja tämän ongelmista. Kotona riehuvat äkäinen vaimo ja tämän vajakkiveli, kyliltä löytyy ruumiita, ja rakastajattaret vaativat yksinoikeuksia. Corey vaikuttaa hieman yksinkertaiselta, avuliaalta ja mukavalta, etenkin sheriffin vaalien alla, mutta Corey paljastuu joksikin muuksi. 

Thompsonin lyhyehkö romaani on takakannen mukaan "mustan huumorin ryydittämä julma trilleri". Tarina on pikemminkin farssi ja sellaisena kohtuu hauska.

lauantai 14. huhtikuuta 2012

Terässeinä

Lee Child,  Terässeinä. Englanninkielisestä alkuteoksesta Nothing to Lose (2008) suomentanut Jukka Jääskeläinen. Karisto, Hämeenlinna, 2010.

Entinen sotilaspoliisi Jack Reacher vaeltelee Yhdysvaltoja ristiin rastiin. Coloradon osavaltiossa hän saapuu kylään nimeltään Despair. Sen ilmapiiri on tavanomaista umpimielisempi. Kahvilassa ei tarjoilla ja viranomaiset pyytävät Reacheria poistumaan kylästä samantien vedoten irtolaisuuspykälään. Tämä ärsyttää Reacheria, joka ei halua periaatteesta palata omia jälkiään. Sen sijaan hän alkaa tehdä tiedusteluretkiä Despairiin. Siellä on sairaita ihmisiä ja valtava, aidattu metallinkierrätyslaitos, joka työllistää liki kaikki kyläläiset. Yhdellä tutkimusretkellä Reacher kompastuu pimeässä nuoren miehen ruumiiseen.

Terässeinä jatkaa brittiläisen Lee Child jatkaa Jack Reacher -sarjaa. Kerronta on vauhdikasta pulppia, ja kohtaukset loksahtelevat toisiinsa melko hyvin. Reacher ei taivu eikä taitu.

maanantai 9. huhtikuuta 2012

Viides matkustaja

Lee Child, Viides matkustaja. Englanninkielisestä alkuteoksesta Gone Tomorrow (2009) suomentanut Jukka Jääskeläinen. Karisto, Hämeenlinna, 2011.

Brittiläisen Lee Childin kehittämä entinen sotilaspoliisimajuri Jack Reacher istuu öisessä New Yorkin metrovaunussa. Yksi kanssamatkustajista täyttää kaikki itsemurhaterroristin kriteerit. Reacher menee keskustelemaan matkustajan kanssa, mistä käynnistyy tapahtumaketju, jossa hän saa tuntea Patriot Actin, kylmän sodan ja kansainvälisen terrorismin kovat otteet.

Childin kerronta on sujuvaa ja vauhdikasta. Reacher ei takerru moraalisiin kysymyksiin tai harhaile sisäisessä maailmassaan, vaan valjastaa kaikki 125 kiloaan jonkinlaisen oikeuden ulottamiseksi sinne, minne lain koura ei yllä tai ehdi.

sunnuntai 8. huhtikuuta 2012

Tappotahti

Lee Child, Tappotahti. Englanninkielisestä alkuteoksesta Killing Floor (1997) suomentanut Jukka Jääskeläinen. Karisto, Hämeenlinna, 2011.

Lee Child, oikealta nimeltään Jim Grant, on brittiläinen kirjailija. Hän opiskeli oikeustiedettä, mutta valmistuttuaan hän päätyi tv-käsikirjoittajaksi. Parikymmentä vuotta myöhemmin hän kirjoitti ensimmäisen romaaninsa Tappotahdin. Kirja kertoo entisestä Yhdysvaltain armeijan sotilaspoliisimajurista Jack Reacherista, joka päätyy sattuman oikusta georgialaiseen pikkukylään, missä hänet pidätetään murhasta kesken aamiaisen.

Jack Reacher on kookas alfauros, jolta puuttuvat kaikki siviilien estot väkivaltaisuuksiin. Vaikka kirja on jamesbondimaista pulppia, Child kirjoittaa sujuvasti. Kohtaukset toimivat, tiedonsiirtäminen lukijalle on luontevaa, ja juonenkäänteitä ja toimintaa riittää. 

Kadonneet

Harlan Coben, Kadonneet. Englanninkielisestä alkuteoksesta The Woods (2007) suomentanut Arto Schroderus. WSOY, Juva 2010.

Harlan Coben on yhdysvaltalainen rikoskirjailija, joka on julkaissut yli kaksikymmentä romaania. Kadonneet kertoo newarkilaisesta piirisyyttäjästä Paul Copelandista, jonka elämää varjostavat parikymmenen vuoden takaiset raa'at kesäleirillä sattuneet neljän nuoren murhat. Kaksi ruumista löytyi metsästä, mutta kaksi pysyi etsintäpartioilta ja omaisilta kateissa. Copeland joutuu tunnistamaan poliisin löytämän tuoreen ruumiin juuri, kun hän valmistautuu syyttämään kahta rikkaan perheen vesaa opiskelijajuhlissa tapahtuneesta raiskauksesta. Tuore ruumis on toinen kateissa olleista nuorista. Copeland alkaa kaivamaan menneitä tapahtumia samalla, kun syytettyjen palkkaamat lakimiehet aloittavat loanheittokampanjan.

Coben kirjoittaa ihan napakkaa perusdekkari- tai trilleripulppia

lauantai 7. huhtikuuta 2012

Hurmeinen kuu

James Ellroy, Hurmeinen kuu. Englanninkielisestä alkuteoksesta Blood on the Moon (1984) suomentanut Juha Ahokas. Like, Keuruu, 2010.

Yhdysvaltalaisen rikoskirjailijan James Ellroyn Hurmeinen kuu aloittaa Lloyd Hopkinsista kertovan trilogian. Kirja alkaa vuoden 1965 Watts-mellakoista, joissa vielä kansalliskaartissa palveleva Hopkins saa kosketuksen yhteiskunnan ja poliisilaitoksen pinnan alla virtaaviin voimiin.  Sitten 17 vuotta myöhemmin, ansioitunut, työtään rakastava etsiväylikonstaapeli Hopkins yhdistää toisiinsa tekotavoiltaan ja tapahtumapaikoiltaan hyvin erilaisia nuorten naisten murhia, mutta maanisista yrityksistä huolimatta sarjamurhaajan jäljet loppuvat lyhyeen. Hopkinsin alkaa olla vaikea sovittaa yhteen rikollisiin kohdistamaansa vihaa ja perhettään kohtaan tuntemaansa rakkautta; likainen ja puhdas eivät jäsenny kauniisti eri maailmoiksi.

Kahta edeltäjäänsä selvemmin Hurmeinen kuu muistuttaa tyyliltään ja kerronnaltaan myöhempiä kirjoja. Päähenkilöt omistautuvat asialleen kuin riivatut. Ympäröivästä yhteiskunnasta on leikattu pois kaikki keskiluokkainen, pehmeä ja turvallinen. Jäljelle jää väkivaltaa, vihaa ja onnettomuutta, eli kovaksi keitetty dekkari.

perjantai 6. huhtikuuta 2012

Brownin sielunmessu

James Ellroy, Brownin sielunmessu. Englanninkielisestä alkuteoksesta Brown's Requiem (1981) suomentanut Juha Ahokas. Like, Jyväskylä, 2005.

Brownin sielunmessu on yhdysvaltalaisen rikoskirjailija James Ellroyn ensimmäinen romaani. Hän lopetti päihteiden käytön, hankki työpaikan mailapoikana golf-kentällä ja kirjoitti. Kirja kertoo entisestä poliisista ja nykyisestä juoposta yksityisetsivästä, joka saa tehtäväkseen seurata epämiellyttävän päämiehen siskoa ja tämän miestä. Tehtävä kääntyy pian päälaelleen ja sekoittuu laajaan petokseen, pornoon, tuhopolttoihin, vedonlyöntiin, huumeisiin ja väkivaltaan.

Ellroyn kerronta ei ole kehittynyt vielä myöhempien dekkarien tasolle, mutta henkilöhahmoissa ja ympäristössä on jo merkkejä kylmästä, rasistisesta ja korruptoituneesta Los Angelesista, johon esim. neliosainen L.A.-sarja sijoittuu.

tiistai 3. huhtikuuta 2012

Charlemagne

Richard Winston, Charlemagne: From the Hammer to the Cross. Vintage Books, New York, 1954.

Merovingi-dynastian valtakautta kutsutaan merovingiajaksi (n. 480-720), jolloin frankit, yksi keskeinen germaaniheimo, päätyi pitämään hallussaan entistä Galliaa, eli nykyisen Belgian, Ranskan ja Etelä-Saksan aluetta. Valtakauden loppupuolella dynastian hallitsijat olivat menettäneet vaikutusvaltansa, ja lopulta heidät syrjäytettiin Paavin siunauksin. Merovingien jälkeen valtaan nousivat karolingit, joista ensimmäinen oli Pipin Pieni, jonka isä Kaarle Martel oli voittanut maurit Poitiersissa 732. Hänen kuoltuaan valtakunta jaettiin tapain mukaan poikien kesken, mutta kun Kaarloman kuoli yllättäen vuonna 771, koko valtakunta päätyi vanhemman pojan Kaarlen (Suuren käsiin). Charlemagne on Kaarle Suuren (742-814) elämäkerta.

Kaarle kävi sotia miltei koko hallituskautensa ajan. Ensin hän hyökkäsi paavin pyynnöstä langobardeja vastaan Pohjois-Italiassa, voitti heidät ja kukisti heidän kapinansa. Sitten hän marssitti armeijansa baskeja ja maureja vastaan Pyreneillä, missä hänen armeijansa joutui väijytykseen (Rolandin laulu). Rajalla tehtiin iskuja puolin ja toisin vuosikymmeniä. Sota sakseja vastaan jatkui katkeamattomana miltei koko hallituskauden ajan. Hän kukisti saksien kapinoita verisesti, ja esimerkiksi Verdenissä hän teloitutti 4500 vankia, mitä pidettiin pitkään yhtenä hirvittävimmistä veriteoista. Kukistettuaan bavaarit hänen poikansa ja kenraalinsa pääsivät hyökkäämään Pannonian tasangolle avaareja vastaan. Hän ehti vielä Itämerelle slaavien ja tanskalaistenkin kimppuun.

Monien aikalaistensa tavoin Kaarle oli huolissaan paitsi tämän- myös tuonpuoleisesta. Valloitusten ohessa Kaarle käännytti kansoja kristinuskoon. Hän esiintyi "Jumalan valtion" esitaistelijana ja suojelijana. Paavi Leo III vihkikin hänet Rooman keisariksi joulupäivänä vuonna 800.

Kaarle kehitti myös hallintoaan. Valtakunta tarvitsi kirjoitus- ja lukutaitoisia virkamiehiä, mitä varten hän perusti kouluja kirkkojen yhteyteen. Hän runnoi käyttöön uuden hopearahan, kunnosti teitä ja rakensi siltoja. Uudistuksistaan huolimatta hän aikoi jakaa laajan valtakuntansa frankkien tapaan kolmelle pojalleen, tosin jakoa ei koskaan pantu toimeen, koska Kaarle nuorempi ja Pippin kuolivat vuosina 810 ja 811. Hallitsijana heikon Ludvigin käsissä perintö sitten mureni.

Vaikka Charlemagne ei ole aivan viimeisin tai terävin tutkimus Kaarle Suuresta, kirjan kuvaama aikakausi on mitä herkullisin. Kulttuuri ja vallankäyttö on pääosin paikallista, kristinusko hakee vielä muotoaan, viikingit veistelevät veneitään, Bysantti riitelee kuvista ja Baghdad kukoistaa kulttuurin ja sivistyksen keskuksena.

Winston kirjoittaa sujuvaa asiaproosaa, mutta paikoin hän tuntuu dramatisoivan annaalien kuivaa ja lakonista tekstiä kuvaillen mielialoja, mielipiteitä ja tilanteita siirtyen siten historian piiristä kaunokirjallisuuteen..

maanantai 2. huhtikuuta 2012

Aave

Jo Nesbø, Aave. Norjankielisestä alkuteoksesta Gjenferd (2011) suomentanut Outi Menna. Johnny Kniga, Helsinki, 2012.

Aave on Jo Nesbøn yhdeksäs Harry Hole -rikosromaani. Hole palaa Osloon selvittämään nuoren narkkarin murhaa palveltuaan kolmisen vuotta Hong Kongissa velkojen perintäpuuhissa. Murha on kuitenkin jo selvitetty, eikä Oslon poliisipiirin väkivaltaosaston johtajalla ole halua haaskata vähäisiä voimavarojaan, joten Hole jatkaa tutkimuksia omin päin.

Aave on sujuva rikosjännäri, ja Nesbøn kerronta kulkee vauhdikkaasti. Murhamysteerin taustalla kiehuu poliittinen keitos, ja luisuessaan oslolaisen huumemarkkinan syövereihin Hole joutuu kohtaamaan menneisyytensä: väkivallan, päihteet ja ihmissuhteet.