maanantai 11. maaliskuuta 2013

Molloy

Samuel Beckett, Molloy. Ranskankielisestä alkuteoksesta Molloy (1951) suomentanut Raili Phan-Chan-Thé. Otava, Helsinki, 1968.

Irlantilainen Samuel Beckett kirjoitti myöhemmällä iällään vaikeita, absurdeja mutta erinomaisen hauskoja tarinoita. Esimerkiksi Mercier ja Camier kertoo kahden miehen yrityksistä lähteä kaupungista. Watt puolestaan kertoo palvelijasta, joiden kosketus todellisuuteen on murentunut ja murenee. Molloy oli ensimmäinen romaani, jonka Beckett kirjoitti ranskaksi yrittäessään etääntyä esikuvistaan Joycesta, Eliotista ja Woolfista. Beckett sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon näytelmistään, romaaneistaan ja novelleistaan vuonna 1969.

Molloy on tarina kahdesta miehestä. Molloy on vanha ja kainalosauvoin liikkuva mies, joka on matkalla tapaamaan äitiään. Hänellä on omituisia tapoja, käsittämättömiä uskomuksia ja vain hapuileva ymmärrys maantieteestä tai muiden ihmisten motiiveista tai sosiaalisesta kanssakäymisestä ylipäätään, mutta kompastelevan logiikan alla on pitkälle koulutettu ja analyyttinen mieli. Moran on yksityisetsivä, joka saa tehtäväkseen etsiä Molloyn. Hän on äärimmäisen pedanttinen ja tyrannisoi poikaansa sekä palvelijaansa. Lähtiessään suorittamaan tehtäväänsä hän alkaa muuttua Molloyn kaltaiseksi: hänen polvensa kipeytyy niin, ettei hän voi kävellä, ja hänen ajatuksen juoksunsa alkaa rapistua yhä absurdimmaksi.

Beckett ei ole helpoimmasta päästä, mutta Molloyn kohellusta lukiessa saa nauraa ääneen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti