Tuure Vierros (1927-2012) oli lukuisia oppikirjoja ja historiallisia romaaneja kirjoittanut historian opettaja. Lähellä kuolon rantaa on nuijasodasta kertova romaani. Hannu Fordell, nuijasodan aikainen nimismies ja talonpoikien edustaja Tukholmassa, on Vierroksen pyynnöstä haastatellut kahta nuijasodan keskeistä hahmoa iäisyyden puolella ja koonnut heidän näkemyksensä sodan tapahtumista narratiiveiksi.
Jaakko Ilkka kertoo riidoistaan isänsä kanssa, ajastaan sodassa ratsusotilaana ja nimismiehenä Pohjanmaalla. Vauras ja arvostettu talonpoika nousee aseelliseen vastarintaan linnaleirejä ja sotaväen mielivaltaa vastaan. Vierros ei kuvaile tapahtumia ennen talonpoikien kapinaa, vaan motiivi vastarintaan leimahtaa yllättäen. Jaakko Ilkka on idealisoitu talonpoikaissotapäällikkö. Hän katselee huolestuneena miesten rosvoamista ja mielivaltaa. Väkivallan kierre näyttäytyy ulkoapäin tuodulta, ja Ilkka miestensä ja tilanteen uhrilta.
Klaus Flemingin henkilössä on enemmän sävyjä. Hän on suomenkielinen sotapäällikkö ruotsinkielisten keikareiden ja vaikeiden poliittisten vehkeilyjen keskellä. Hänellä on itseironiaa, mielipiteitä ja ajatuksia. Marski esiintyy myös idealisoituna johtajana, joka näkee talonpoikien ongelmat, mutta valmistautuu loppuotteluun samalla koko valtakunnan tulevaisuudesta, eikä koe tarpeelliseksi puuttua väärinkäytöksiin. Hän tahtomattaan joutuu kurmoottamaan harhaanjohdettuja talonpoikia. Johtajien välille kasvaa vaikeasti perusteltu arvostuksen tunne.
Vierroksen kerronta kulkee enimmäkseen dialogina, jolloin tapahtumat etenevät paljolti puheessa näytelmien tapaan. Missä suoraa kerrontaa on, preesens ja imperfekti kieppuvat virkkeissä viikinkisaagojen tapaan. Kirja vaikuttaa dialogimuotoon puetulta historialta; sen henkilöt tai heidän suhteensa eivät ole suunnattoman mielenkiintoisia. Kirjassa vilisee kuitenkin ihania vanhoja sanoja ja sanontoja.
Kirja jatkaa kamppailuani ihminen sodassa -lukuhaasteessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti